Tulipalo oli vasta alku – Jari Sarasvuon kokemukset paljastavat, kuinka jälkivahinkotyöt voivat yllättää kenet tahansa
Suomen JVT- ja Kuivausliikkeiden Liitto muistuttaa, että asiakas ei saa jäädä jälkivahinkotöistä päätettäessä sivustakatsojaksi.
Tammikuussa 2024 Jari Sarasvuon perheen kodissa syttyi sähköpalo.
Tilanne oli vakava, mutta nopean reagoinnin, onnistuneen ensisammutuksen ja pelastuslaitoksen ripeän toiminnan ansiosta palo saatiin hallintaan, eikä koko talo tuhoutunut.
- Meillä oli onnea, että havaitsimme palon ajoissa. Jos palo olisi syttynyt yöllä, en tiedä, olisimmeko kaikki enää heränneet, Sarasvuo kertaa dramaattisen yön tapahtumia.
Sammutustyöt vaativat muun muassa katon purkamista, jotta palo saatiin taltutetuksi.
Palomestari totesi Sarasvuolle, että nyt on toimittava nopeasti, jotta talo ei jäädy.
- Kun palo oli sammutettu ja pelastuslaitos vielä paikalla, minulle sanottiin ensimmäistä kertaa sana “JVT”. En ollut koskaan kuullutkaan koko jälkivahinkojen torjuntaa tarkoittavaa termiä.
Yöllä Sarasvuon pihalle saapui ammattilainen, joka tarttui toimeen ripeästi. Hän haki villoja ja tarvikkeita ja työskenteli aamuviiteen asti katon eristämiseksi.
- Se oli yksi niistä hetkistä, jolloin tajusin, miten iso merkitys tällä työllä on. Ei pelkästään rakenteiden suojaamisen vuoksi – vaan siksi, että se palauttaa myös mielenrauhaa.
Vasta myöhemmin Sarasvuo ymmärsi, että vaikeimmat valinnat olivat vasta edessä – päätöksissä, joista hän ei ollut koskaan kuullutkaan.
Seuraavana aamuna talon pihalla seisoi iso liuta ammattilaisia. Asiat etenivät vähän liiankin vauhdikkaasti.
- Kun talo on palanut lähes kokonaan ja on joutunut evakkoon 20 asteen pakkasessa, ihminen on ymmärrettävästi shokissa. Samaan aikaan ympärillä on ammattilaisia – urakoitsijoita, tarkastajia ja vakuutusyhtiön edustajia. On helppo kuvitella, että asiat etenevät itsestään.
Tämä oli hetki, jossa Sarasvuo tunsi jääneensä sivuraiteelle päätöksenteossa.
- Siinä oli vaaran paikka, josta en tiennyt mitään. En tajunnut, että minulla olisi ollut oikeus vaikuttaa asioihin. Olin täysi ummikko.
Järjestelmä tuottaa riskejä, joista asiakas ei tiedä
Sarasvuon tarina on Suomen JVT- ja Kuivausliikkeiden Liitto ry:n toiminnanjohtaja Ari Keijoselle liiankin tuttu.
- Kun vahinko tapahtuu, asiakkaan huomio on luonnollisesti selviytymisessä. Mutta juuri silloin pitäisi kysyä: kuka tekee, millä osaamisella ja millä vastuulla?
Jälkivahinkotyöt eivät ole Suomessa mitenkään harvinaisia. Yksistään vakuutusten korvaamia vesivahinkoja on Suomessa vuosittain noin 30 000. Rakennuspaloja ja palonvaaroja on useita tuhansia. Näiden korvaussummat ovat vuodessa 300–400 miljoonaa euroa.
Liitto on kerännyt jäseniltään tapausesimerkkejä, jotka osoittavat, miten järjestelmätasoiset käytännöt voivat jättää asiakkaan vaille tietoa tai valtaa – ja altistaa lisävahingoille.
Jälkivahinkotöissä korostuu neljä riskiä: urakoitsijan valinta hinnan perusteella, ammattitaidoton kartoitus, hätiköidyt kertakorvaukset ja asiakkaan aseman hämärtyminen päätöksenteossa.
Liiton varovaisen arvion mukaan vähintään viidesosassa vahinkotapauksista on tehty puutteellinen vahinkokartoitusraportti. Tämä tarkoittaa Suomessa jopa 10 000 puutteellista raporttia vuosittain.
Puutteet lisäävät ylimääräisten kustannusten ja mahdollisten riitatilanteiden mahdollisuutta.
- Alalla on osaavia tekijöitä, mutta myös kirjavuutta. Jossain kuivataan rakenteita 24/7-seurannalla, toisaalla luotetaan pintamittaukseen ja toivotaan parasta. Tämä ei ole yksittäisten ihmisten vaan järjestelmän haaste, Keijonen sanoo.
Kiinteistön omistajan kannalta jälkivahinkotöiden isoin riski piilee siinä, että puutteellisesti korjattu vahinko voidaan havaita vasta vuosien päästä.
Pahimmillaan työt tehnyt yritys on jo lopettanut toimintansa, ja dokumentit ovat vajaita tai niitä ei ole. Lisälaskut voivat jäädä kokonaan asiakkaiden harteille.
Asiakkaalle ei välttämättä ole kerrottu aluksi, mitkä ovat hänen vastuunsa ja velvoitteensa.
- Ei ole liioiteltua sanoa, että loppuasiakas on jälkivahinkotöiden alkaessa usein matkustaja, joka ottaa tietämättään riskejä, Keijonen sanoo.
”Olin liian passiivinen kriittisellä hetkellä”
Sarasvuon perheen kokemukset tulipalon jälkihoidosta olivat lopulta myönteiset. Perhe on päässyt takaisin omaan, kunnostettuun kotiin.
Vaikka kaikki meni lopulta hyvin, Jari Sarasvuo myöntää olleensa liian passiivinen kriittisellä hetkellä.
- Siinä tilanteessa ihminen on sokissa ja ympärillä pyörii urakoitsijoita, tarkastajia ja vakuutusyhtiö. Oletettavaa on, että asiat etenevät. Jälkikäteen tajusin istuneeni takapenkillä, kun olisi pitänyt ainakin kerran tarttua rattiin.
Sarasvuo toivoo, että hänen kokemuksensa voivat auttaa muita.
- Me selvisimme hyvin, mutta en ollut varautunut siihen, miten paljon valintoja asiakkaalle voi tulla vastaan. Viiden minuutin ohje olisi voinut muuttaa paljon. Toivon, että kokemukseni rohkaisee kysymään ja pysähtymään hetkeksi.
Ari Keijonen kannustaa asiakkaita olemaan tarkkana juuri jälkivahinkotöiden alkuvaiheessa. Myös asiantuntijoilla on tilanteessa vastuu antaa asiakkaalle riittävästi tietoa.
- Asiakas saa päättää sen, että kuka työtä otetaan tekemään. Hyvä jälkivahinkotyö alkaa aina hyvästä alkukartoituksesta. Kannattaa esimerkiksi kysyä työtä tarjoavilta, ovatko he auktorisoituja JVT-työn tekijöitä.
Tietolaatikko: 5 vinkkiä asiakkaalle, kun jälkivahinkotyöt alkavat
- Kysy aina, kuka tekee työt – ja miksi juuri heidät on valittu.
• Pyydä suunnitelma toimenpiteistä ja vastuista heti alussa.
• Varmista, että työtä tekee koulutettu JVT-ammattilainen.
• Älä hätiköi kertakorvauksen hyväksymistä – tarkista, mitä se kattaa.
• Pysy mukana – hyvä yhteistyö takaa parhaan lopputuloksen.
Suomen JVT- ja Kuivausliikkeiden Liitto ry kehittää vahinkopalvelualaa Suomessa ja kokoaa yhteen alan vastuulliset toimijat. Liiton tarkoitus on luoda alalle yleisiä työtapoja ja toimintamalleja sekä osallistua alan tuotekehitys- ja tutkimustyöhön. Jäseniä on tällä hetkellä 48 eri puolilla Suomea.
Lisätietoja:
Ari Keijonen
Toiminnanjohtaja
Suomen JVT- ja Kuivausliikkeiden Liitto ry
+358 400 158 685
ari.keljonen@vahinkopalvelut.net